Neljäs Bootcamp

Koska en päässyt kipeän jalan kanssa ajoissa lääkärin vastaanotolle viimeviikolla, olisin päässyt vain tunniksi maksimissaan edelliseen bootcamp-päivään. Yksi työntekijöistä tuumi, ettei minun kannattanut tulla paikalle vain yhden tunnin takia.
Sääli. Ei ollut yhtään kivaa missata istuntoa. Harmittaa vieläkin 🙁

Tämän päivän bootcamp oli ensimmäinen työpäivän aikana tapahtuva bootcamp. Kaikki aiemmat päivät olin sairaslomalla jalan takia.
Koska minulla oli iltavuoro, menin töihin bootcampin jälkeen.

Bootcamp 4/10 - Digipelielämänjana

Yksi Maunulantalon sisäänkäynneistä

Pelasin Osua ennen päivän aloitusta. Esittelin pelin myös päivän ainoalle työntekijälle ja opetin hänelle pelin alkeet. Hän soitti yhden helpon kappaleen lisähelpotusmodeilla ja sai yllättävän hyvän lopputuloksen.







Tästä klikkaamalla pääset näkemään YouTube-videon kaikista Osu!:n pelityyleistä (yleisin ja tunnetuin on ylävasen pelityyli, Osu) 🎵

Kun päivä alkoi osallistujineen päivineen, siirryimme Maunulantalon yläkertaan, johonkin ryhmätilaan. Siellä kävimme alkuun kuulumiset läpi.
Kerroin, miten minua harmitti edelleen, kun missasin aikaisemman päivän (harvoin missaan menojani ja olen tunnollinen ihminen). Yksi osallistujista oli pelannut myöhään yöhön ja toivoi saavansa nukkumaanmenoajat jälleen hallintaan. Toinen oli viihdyttänyt itseään pelaamalla aktiivisesti päivittäin.
Työntekijä kertoi myös omista kuulumisistaan ja viikonlopustaan, reissusta johonkin Sipoon luontoalueelle. Keskustelu ohjautui siitä Kanadan karhuihin ja muuntui edelleen Vamokseen.

Työntekijä kertoi alkukyselylomakkeesta. Sen täyttö veisi puolisen tuntia ja olisi vapaaehtoinen, mutta palkinnoksi sai elokuvalipun, mikäli täytti sen. Jokainen - minä mukaanlukien - täytti sen.
Lomake kysyi täyttäjältään mm. mitä hän pelaa, kuinka paljon, miten hän voi (fyysinen vointi, tunnevointi, yksinäisyys jne).
Itse totesin vain aluksi täytellessäni, että kaikki oli ihan OK. En pelannut liikaa ja vointini oli muutenkin hyvä. Loppuvaiheessa kuitenkin rupesin epäilemään, olinko sittenkään täysin tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä minulla oli ja miten näin asiat ja koin elämäni sillä hetkellä. Rupesin pohtimaan, saisinko elämästäni enemmän irti, jossen yrittäisi imeä kaikkea palautumista ja viihdettä tietokoneesta ja peleistä - pitäisikö tehdä muitakin juttuja kotona (esim. lukea enemmän kirjoja) tai jopa viettää aikaa myös kodin ulkopuolella (uiminen, kiipeily, kävely tms), että elämästä saisi enemmän irti.

Lomakkeet täytettyämme keskustelimme elokuvista ja lippujen käytöstä. Työntekijä sanoi, että yksi vaihtoehto on että lähdemme kaikki yhdessä elokuviin. 
Ilmaisin ääneen, että jos kerta saamme yhden lipun lomakkeen täytöstä tänään ja yhden lipun saman lomakkeen täytöstä ryhmäkertojen lopuksi, minulla on kaksi lippua ja voisin käyttää ne emännän kanssa. Tähän työntekijä totesi että kun olen vertaisena paikalla, niin saan palkinnoksi ensimmäisestä täyttökerrasta kaksi lippua, että pääsisimme yhdessä leffaan emännän kanssa myöhemmin. Otin vastaan nämä kaksi lippua sillä ehdolla, ettei se ollut liikaa vaadittu 😅

Seuraavaksi vuorossa oli digipelitarina elämänjanana.

Oma digipelitarinani viivana, vasemmalta oikealle:
Syntymä - 9v, DOOM, Rallipelilevyke, Pelaaminen on siistiä! - 11v, NoX - 15v, Runescape? - 18v, Terraria, Morrowind - 26v, Välillä vähän liian vähän vapaa-aikaa kodin ulkopuolella

Ideana oli kirjoittaa viivalle eri tapahtumia elämästä, eri pelejä elämän eri vaiheissa ja erilaisia fiiliksiä (hyviä ja huonoja) pelaamiseen liittyen.







Huomasin aikajanaa tehdessäni, että oli vaikeaa muistella omaa elämäänsä; minkäikäisena pelasin mitä, ja mitkä pelit olivat keskeisessä roolissa minkä elämäntilanteen varrella.
Aikajanojen valmistuessa kävimme ne läpi. Keskustelimme pelaamistamme peleistä. Keskustelimme, mitä niistä sai ja mitä niille menetti.
Keskusteluissa kävi ilmi, että peleistä saa mm. taitoja englannin kieleen, sosiaalisia taitoja, filosofi-, optimointi- ja strategiataitoja.
Haittoina on mm. passivoituminen ja kunnon huonontuminen.

Loppupäivästä siirryimme pelaamaan Magic: The Gathering:iä (MTG:tä). Toin neljä korttipakkaa mukaan Maunulantalolle tätä tarkoitusta varten.
Risto oli vastakkaisena tiiminä minua vasten, sillä hänellä oli minun lisäksi eniten kokemusta, kun kahdella osallistujalla ei ollut juurikaan kokemusta pelistä aikaisemmin.
Minulla oli alussa hyvä käsi, mutta loppua kohden onneni hupeni. Sain enimmäkseen maita (manakortteja). Sen lisäksi lomakkeiden täyttö jumitti pääni, enkä päässyt taktikoimaan, joten annoin ohjat tiimiläiselleni.
Aika loppui kesken pelin, kun ihmisillä alkoi olla kiire bussiin. Vastakkaisilla oli enemmän elämäpisteitä (ja kortteja pöydässä), joten puristin tiimiläisen kanssa voittajien kättä.

Kun kortit oli pakattu, päivä päättyi ja poistuimme eri teille.

Aftermath (Jälkipuinti)

En tiedä juuri mitään kyseisestä nuoritalosta/nuorisotiloista, joka Maunulantalo periatteessa on rakennuksena.
En liiku muissa tiloissa - lähinnä pysyttelen ryhmän kanssa yhdessä kahdesta huoneesta.
Silloin tällöin kuulen englannin kieltä puhuttavan aika paljon. Se hämmentää hieman, mutta on kiva juttu. Olen iloinen, että eri kansalaisten pikkuihmiset pääsevät viettämään kivaa aikaa yhdessä kavereiden kanssa samalla harrastaen erilaisia juttuja Maunulantalolla 😋

Täytin kotona lomakkeen elokuun virkistäytymisviikkoa varten.
Kyseinen lomake oli vähintään yhtä paha kuin KELA-hakemusten tenttaamiset, mikä hämmensi kovasti. Tuntui hassulta antaa palkkatulotietoja jne sellaista tarkoitusta varten.

Seuraavan viikon DPR-miitti onkin jo viides. Patikoimme silloin polkumme keskivaiheeseen.
Aika on kulkenut tosiaan eteenpäin. Olen viihtynyt edelleen vertaisen roolissa, vaikka kahden osallistujan kokoonpanolla ryhmätoiminta tuntuukin vähän "puutteelliselta".
Toivottavasti osallistujat ovat tähän mennessä hyötyneet työpanostuksestamme edes jotenkin päin 😊


Ei kai tässä kun ensiviikkoa odottamaan.