lauantai 31. maaliskuuta 2018

Toinen Bootcamp-päivä


Näin alkuun: pahoittelut tylsistä otsikoista 😅

Hyppäsin taas bussiin, joka otti nokkansa kohti Maunulantaloa.
Tuota äänekästä ilonpesää, jossa nuorison edustajat mekkaloivat ja pitivät yhteistä hauskaa.
Takaisin tietokoneilla varustettuun huoneeseen, osallistujien ja työntekijöiden sekaan, käynnistelemään toista bootcamp-päivää kirkkaan auringon alla.




Bootcamp 2/10 - Hyvinvointi



Peukkuhymiö!

Ennen päivän aloitusta loin Spospedin sähköpostia hyväksikäyttäen esimerkkikäyttäjätilin Habiticaan. Pääsin pitämään siitä pienen esitelmän osallistujille.
Yksi työntekijä pyysi minua myös kaivamaan Minecraftille jonkun tyhjän serverin valmiiksi meidän käyttöön.







Yksi työntekijä kertoi minulle "vertaisten palkinnosta" - jostakin hotellista Varkaudessa, missä saisi lepäillä viikon ajan. Siellä olisi ohjattua toimintaa, kuntosali ja allasosasto nyt ainakin, sekä kolme ruokaa päivässä.
Lysti olisi 10€/pv, jos siihen saa haettua tukea (kalliimpi ilman). Myös matkoihin voi hakea tukea.
Yksi työntekijä selvittää, voiko sinne tuoda kumppanin.
Yksin saattaisi olla mälsää lähteä, mutta emännän kanssa siellä voisi viihtyä ilman muuta.

Alkuun kävimme läpi kuulumiset. Kerroimme, mikä fiilis tälle päivälle oli ja mikä fiilis oli jäänyt aiemmalta kerralta.
Kaikki näkemykset olivat positiivisia.

---

Ennen päivän yhteispelejä pidin esitelmän Habiticasta.
Habitica on tehtävälista, joka on pitkälle peleistetty. Toisinsanottuna pelaat roolipeliä tekemällä arkisia tehtäviä, jotka luot oman tarpeen ja mielenkiinnon mukaan palveluun. Se auttaa joitakin ihmisiä suunnattomasti esim. uusien rutiinien luomisissa ja vaikeista tehtävistä suoriutumisessa.
Kyseiselle systeemille on ominaista kokemuspisteet ja tasot, kultakolikot (joilla ostaa tarvikkeita, käyttötavaraa ja jota kuluttaa itsetehtyihin palkintoihin), pelihahmosi varusteet, lemmikit, yhdessäpelaaminen party-systeemin kautta, partyssä toimivat questit ja boss-taistelut, killat ja haasteet.
(Haluan jakaa erään mainion esittelyvideon Habiticasta. Siinä näkyy Habitica vähän vanhempana versiona - se näyttää nykyään erilaiselta, mutta konsepti on aikalailla sama)
Esittelyn jälkeen keskustelimme yleisesti rutiinien luomisista ja vaikeista tehtävistä. Osallistujat vaikuttivat jokseenkin kiinnostuneilta ja ajattelivat kokeilla tuota ilmaista palvelua. Mikäli osallistujat alkavat tosissaan käyttää Habiticaa, voisimme tehdä yhteisen partyn ja pelata sitäkautta yhdessä kyseisessä palvelussa.

Seuraavaksi aloimme pelaamaan.
Path of Exile oli asennettuna meille valmiiksi. Koitimme käynnistellä niitä, mutta niissä oli häikkää (heti alkuvideon jälkeen peli romahti [crash] työpöydälle).
Steamin kautta ne saatiin käynnistymään kunnolla.
Loimme omat hahmot ja pelasimme niillä hetken ajan. Yksi osallistujista ei jaksanut pelata sitä, kun hän oli joutunut luomaan niin usein uusia hahmoja, että maku oli mennyt siitä (piti luoda uusi hahmo, kun kokeilimme eri pelityyliserveriä [league]).

Ehkä tunti peliajan alun jälkeen tuli ongelma vastaan.
Emme keksineet yhteistä peliä, mitä pelata. Toista kiinnosti eri asennettu peli kuin toista, joten oli vaikeaa muodostaa koko ryhmän moninpeliä.
Sen lisäksi kaikki pelit olivat Steamissa, joten kaikkien osallistujien olisi pitänyt lisätä toisensa kavereiksi, että olisivat päässeet pelaamaan yhdessä helpommin ja nopeammin.
Siinä rupesi itseltäkin loppumaan ideat ja vitsit kesken.

Jossakin vaiheessa päivää kysyin, olisiko se tyhmä idea, mikäli tekisimme chattiin ryhmän, missä voisimme keskustella myös ryhmäajan ulkopuolella.
Yllätyin sen kannatuksesta.
Työntekijät lupasivat tehdä sen tälläviikolla.

Siirryimme vaikeuksien takia vähän aikaisemmin päivän tehtävänantoon: Digipelaamisen nelikenttään.



Kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa.

Kun aloimme kertomaan, mitä olimme kirjoitelleet ylös (kukin sai sanoa mitä halusi, ei tarvinnut jakaa jos oli liian henkilökohtaisia asioita), puhuin siitä, miten itselläni oli niin helppo jäädä vaan kotiin koko viikonlopuksi raskaan työviikon jälkeen, kun on omaksunut perusolettamuksena rentoutumisen ja paikallaanolon palauttavan voimia valmistautuessani seuraavaan työviikkoon. Ja koska jään oletuksena kotiin joka viikonloppu ja yleensä koko viikonlopun, ja kotona on tietokone, niin tulee sitten helposti oltua vain tietokoneella.



Yksi osallistujista kertoi, että ihminen ei ole akku, joka latautuu olemalla paikallaan. Hän sanoi, että ihminen on enemmänkin dynaamo; kun teet jotakin kivaa viikonloppuna, saat siitä virtaa.
Yksi työntekijöistä ehdotti, että pyhittäisin yhden päivän viikonlopusta jollekin menemiselle ja tekemiselle ja muuten rentoutuisin kotona.

Yksi osallistujista tähtäsi päivärytmin korjaamiseen, ja toinen tähtäsi säännöllisiin käynteihin luonamme Maunulantalolla.

Päivän päätteeksi otimme Metrosta kymmenen kysymystä (klassikko, jo Vamoksesta tuttu [oma kiinnostukseni 10 kysymykseen on aika alhainen, kun en omaa tietämystä kovinkaan monesta aihepiiristä. Trivial pursuit -pelit ovat kanssa tuskaa 😅]). Kysymysten pohjalta käynnistyi aktiivista keskustelua eri aiheista.





Aftermath (Jälkipuinti)




Minulla oli päivästä jälleen syyllinen olo.
Tunsin, etten ollut taaskaan tarpeeksi vertainen. Minulla jäi fiilis, että hölisen liikaa ja että...miten saisin sen puettua sanoiksi...en tiedä, olisin jotenkin liikaa osallistuja muiden joukossa ja liian vähän vertainen tai jotakin. Etten keskittyisi tarpeeksi omaan rooliini.
Tai jotain.
Olen varma, että ylireagoin jälleen kerran tähän asiaan...kait minä pelkään, etten suoriudu tarpeeksi hyvin, etten anna kaikkea itsestäni ulos...etten saa valjastettua kaikkea potentiaalia itsessäni, tuoda kaikkea hyvää ympärilläoleville ihmisille.
Pistin taas yhdelle työntekijälle viestiä jälkeenpäin ja kysyin, menikö suoritus hyvin 😄

Keskustelin yhden työntekijän kanssa muista vertaisista, jotka olivat olleet kanssani koulutuksessa aikoinaan. Kävi ilmi, että olin ensimmäinen vertainen, joka pääsi niinsanotusti työpisteelle hankkimaan kokemusta tästä kaikesta.
Tämä tuntui jotenkin hurjalta ja hämmentävältä. Olisin voinut luulla, että vähintään pari kolme olisivat olleet liikenteessä kanssani samoihin aikoihin.
Minä, ensimmäisenä digipelivertaisena maailmassa...huhhuh.
Scary being the Chosen One!
Kait jonkun täytyy tehdä aina aloite uusissa jutuissa 😳

Päivä meni kuitenkin mainiosti, ellei oteta huomioon tuota ongelmaa yhteispelien kanssa.
Ensikerraksi ruvetaan pohtimaan jo muitakin pelejä tietokonepelien lisäksi. Yksi työntekijä ehdotti, että ottaisin mukaan Magic: The Gathering -pakat, jotka omistan (minulla on niitä neljä), jos saisimme niilläkin jotakin peliä aikaiseksi.

---

Myöhemmin, samana päivänä, ilta-aikaan, pohdin kotona tiskikonetta tyhjentäessäni, miten voisin olla mahdollisesti kiinnostunut jatkamaan bootcamppäilyä jopa senkin jälkeen, kun olemme valmiit ensimmäisen ryhmän kanssa.
Ainakin, jos tämä touhu pysyy yhtä mielenkiintoisena koko taipaleen ajan.
Mietin asiaa niinkin pitkälle, että voisin jopa vaihtaa ammatinkuvaani ja tehdä tällaisia juttuja työkseni, mikäli nämä kymmenen kertaa ensimmäisen ryhmän kanssa tuntuvat hyvältä jälkikäteen.
Tämä homma kun tuntuu ehkä vähän kivemmalta kun kaikki työt ja työkokeilut, joita olen tähän asti tehnyt, vaikka vapaaehtoistyössä tämän asian saralla olenkin.

Ensiviikkoon!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti