Kuljin uutta polkua eteenpäin.
Minne se voisikaan johtaa?
Aikaa ei kulunut montaakaan viikkoa, kun törmäsinkin jo ensimmäiseen maamerkkiin.
Ensimmäinen Sosped-miitti
Tästä mainitsinkin hieman aiemmassa kirjoituksessani.
Minut tosiaan pyydettiin osallistumaan kolmen muun nuoren miehen kanssa syksyllä 2017 yhteiseen palaveriin, johon Risto kahden työkaverinsa kanssa osallistuivat myöskin.
Yksi toveri oli Rovaniemeltä. Toinen kaveri oli Tampereelta. Kolmannen asuinpaikkaa en enää muista, mutta kaukana hänkin eli.
Muille tulijoille Sospedin työntekijät olivat järjestäneet huoneet yhteen hotelliin, kun vähintään yksi heistä oli saapunut Helsinkiin jo edellisenä päivänä.
Itse olin ainoa tukijoukko pääkaupunkiseudulta.
Päivämme Sospedin omissa tiloissa (Vallila, Helsinki) rakentui kolmesta osasta.
---
Ensimmäisessä osiossa kävimme läpi jokaisen omia kokemuksia digipeleihin liittyen.
Huomasin nopeasti, että en omannut läheskään samanlaisia kokemuksia pelaamisesta kuin muut.
Vaikka olinkin aikoinaan pelannut maksimissaan 12h päivässä, ja nykyinen tyttöystäväni on marissut koneellaolostani "vain" kahdella kädellä laskettavilla sormilla, ei pelaaminen ollut minulle koskaan ongelma.
Muilla sen sijaan oli ongelmia perheen kanssa, todellisuudesta pakenemista ja vaikka mitä muunlaisia pakonomaisia aktiviteetteja.
Koin nopeasti, etten oikein kuulunut/soveltunut joukkoon, koska olin ainoa, jolle pelaaminen ei tehnyt hallaa.
En silti antanut tämän asian häiritä liikaa, vaan keskityin päivään.
Myöhemmin, päivän aikana, yksi heistä sanoikin, että oli kiva kuulla, millainen kuva minulla oli pelaamisesta, kun hänellä/heillä siitä oli niin paljon synkempi kuva.
Olin lähes täysin uuden asian äärellä. Olin kyllä kuullut ongelmallisesta pelaamisesta aikaisemminkin (emäntäni ystävän pikkuveljellä oli ollut ongelmia pelien kanssa), mutta en ollut ollut läheskään näin lähellä aihetta aikaisemmin.
Kukaan perheestäni ei ollut kokenut tällaista asiaa ennen.
Suhtauduin tuleviin vertaisiin (niihin kolmeen kaveriin), tilanteeseen ja tapahtumaan kuitenkin hyvin, avoimella mielellä ja mielenkiinnolla.
---
Toisessa osiossa kävimme syömässä lähellä olevassa ravintolassa.
Kolmannessa osiossa vaihdoimme näkökulmaa.
Aloimme keskustelemaan siitä, mitä voisimme tehdä niinsanotun peliriippuvuuden vähentämiseen tai sen täydelliseen kukistamiseen.
Keskustelimme muunmuassa vertaisryhmistä.
Miitti kesti useamman tunnin, jonka jälkeen toivotimme päivänjatkot.
Tulimme näkemään uudestaan.
Poistuimme paikalta ja kukin palasi omiin koteihinsa; kolmea kutsui pohjola ja yksi matkusti Espooseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti