maanantai 30. huhtikuuta 2018

Sossusta Gameriksi -tapahtuma


Tällainen välietappi Bootcamppien väliin.
Koitti päivä, jona olin eksyvä Helsingin Vamoksen tilaan kertomaan erikarvaisille osallistujille kokemuksistani vertaisena.



PRO SOS -hankkeen Sossusta Gamerikis -tapahtuma



Kuva Vamos Helsingin sisäänkäyntialueelta. Rento ilmapiiri huokuu kuvasta!


Saavuin nipinnapin ajoissa paikalle. Helsingissä kun pitää löytää pieni lappu ovesta, monen rakennuksen keskeltä, joilla on paljon isompia kylttejä, voi haaste perillelöytöön kasvaa täysin uusiin sfääreihin.
Onneksi yksi niistä kahdesta Sospedin työntekijöistä, jotka oli mukana tapahtumassa, neuvoi puhelimessa, miten päästä perille asti.

Jätin pyöräni parin muun pyörän viereen, lähelle tapahtumapaikkaa. Minua alkoi hermostuttaa. Tuleva tapahtuma vai? Ei. Olin unohtanut u-lukkoni kotiin. Pyöräni ei ollut missään kiinni. Helsingin keskustan alueella. Tämä ei voi päättyä hyvin.

Hämmentävän käytävän ja pienen hissin jälkeen olin perillä.
Otin aamupalaa (jota Vamoksessa aina tarjoillaan) ja esitin huoleni pyörästäni Sospedin työntekijälle. Yllätyksekseni hän puhui Vamoksen ohjaajan kanssa, ja sain tuoda pyöräni Vamoksen tiloihin, turvaan tapahtuman ajaksi.

Ihmiset kokoontuivat pöydän äärelle, jossa syötiin aamiaista. Oletin, että he olivat Vamoslaisia. Keskustelimme leppoisasti. Viereisellä valkokankaalla oli esitelmämme valmiina odottamaan käynnistystä.

Laitoin nimen johonkin osallistuja-lappuun. Laitoin myös tittelin ja toiminnan nimen (vertainen), kun niitä kysyttiin.
Yksi syy sen täyttöön oli aamiaisen tarjoilu, jolloin kävi ilmi, että aamiainen ei ollutkaan Vamoksen tarjoama, vaan PRO SOS:in.

Keskustelun aiheeksi tuli keskiviikkoinen vertaisryhmä. Kysyin, miten siellä pärjäiltiin. Hyvin oli lähtenyt kuulemma käyntiin. Vertainen pärjäsi hyvin. Osallistujia siellä oli kolme.

Kysyin siltä työntekijältä, joka oli tiistaina poissa (hän oli tänään Vamoksessa kanssani, takaisin Suomessa), että minkälaista siellä Kölnin (Saksa) konferenssissa oli.
Siellä kerrottiin olevan 300 tyyppiä paikalla. Siellä käytiin läpi erilaisia tutkimuksia, jotka liittyvät peliaddiktioon, pornografiaan, syömishäiriöihin ja muutamaan muuhun aiheeseen. Sosped ei osallistunut konferenssiin mukaan muuten kuin katsojana/sivustaseuraajana. Jotkut aiheet tuntuivat linkittyvät keskenään (esim. pornografia ja peliaddiktio).
Konferenssi alkoi maanantaina ja päättyi keskiviikkona. Ne oli pitkiä päiviä.




Toinen otos Vamos Espoon tiloista. Kuvassa myös herkullista aamiaista!

Alkuodotus loppui. Tapahtuma alkoi.
Pian minulle valkeni, että tämä kaikki ei ollutkaan Sospedin järjestämä. Joku muu raapaisi kaiken kasaan (Digipelirajat'on, Vamos ja Pro Sos löivät voimansa yhteen tämän tapahtuman luomiseksi).





Me olimme vain yksi osa-alue siinä.
Kävi myös ilmi, että aamupalatarjoilu ei ollut Vamoksen, vaan kyseisen tapahtuman järjestäjän.

Vamos kertoi ensimmäisenä itsestään, ja miten hän kuului tähän esitelmään.
Hän kertoi heidän mm. pelanneena Ingressiä Vamoslaisten kanssa.
Lisäinfoa Ingressistä saa tästä YouTubeen johtavasta linkistä.
Koska koin kykeneväni täydentämään hänen infopakettiaan Ingressistä (olin pelannut sitä muutaman kuukauden, niin yksin kuin muidenkin kanssa), annoin ääneni kuulua enemmän kun mihin alunperin olin varautunut.

Seuraavaksi meidän Sosped pääsi ääneen. Oli puhetta mm. pelien ikävistä vaikutuksista. Täydensin hänenkin keskustelua ja toin esiin puhetta mm. lootbokseista.
Mikä on lootbox? Tämä Wikipedian linkki avaa aihetta lisää.

Keskustelu jatkui ja Sospedin esitelmä saatiin pakettiin.
Sen jälkeen pidettiin tauko.
Sain taas kahden leffalipun lahjoituksen yhdeltä tämän tilaisuuden osallistujalta.
Tämä tuli aivan puskista. Aikamoista!

Tilaisuus tarjosi kolme pajaa, joihin seuraavaksi siirryimme: hyötypelit, lautapelit ja pelielämänkerta.
Kaikilla oli aikaa osallistua vain kahteen pajaan, joten täytyi suorittaa valintoja.

Itse osallistuin hyötypelipajaan kahdesti, sillä koin olevani eniten hyödyksi siellä.
Saimme monistepaketin erilaisista hyötypeleistä ja -ohjelmista.
Esiteltävinä ohjelmina (älypuhelimeen) olivat mm. Monefy, Daylio, Flowy ja Sleep Cycle.
Tästä linkki Monefystä, Androidin Google-markettiin.
Tästä linkki Daylioon, samaan Googlen palveluun.
Tämä linkki vie Flowyn markettisivulle (koska tästä apista ei ole suomenkielistä infoa, sanottakoon, että Flowy helpottaa hengityksen tasaamista ja mm. ahdistuksen ja pakokauhun huojentamista)
Ja tämä linkki vie Sleep Cyclen markettisivulle.
Suurin osa näistä apeista ovat myös iOs:lle.

Kolmesta pajasta oli aikaa osallistua kahteen. Osallistuin samaan pajaan kahdesti (hyötypelit), sillä koin olevani siellä eniten hyödyksi.

Kun pajat oli ohi, päivä alkoi lähetä loppua. Jokaiselle jaettiin moniste, johon sai kirjoittaa asteikolla 0-10, miltä tapahtuma tuntui. Sen lisäksi sai vastata muutamaan kysymykseen, jotka käsittelivät seuraavaa askelta gameriksi, mitä uutta tuli opittua ja mitä työkaluja tapahtuma antoi käyttöön tulevaisuutta varten.
Kun se oli tehty ja osa jo poistui, päätin jäädä viimeisten kanssa vielä jatkamaan jälkipuintia.
Kävimme läpi ihmisten monisteet. Tapahtuma oli näemmä oikein onnistunut (keskiarvo oli jossakin 8-9 maissa). Suurin osa harmitteli tapahtuman lyhytkestoisuutta: ei ollut aikaa käydä kaikkea läpi.

Mukana tapahtumassa ollut valokuvaaja otti lopuista meistä muutaman valokuvan.

Seuraavaksi poistuimme Vamoksen tiloista. Jatkoimme matkaamme johonkin aasialaiseen ravintolaan. Minulle tarjottiin lounasta, mikä sopi oikein hyvin, kun alkoi olla jo nälkä.

Keskustelimme vapaasti ja kevyesti ruokaa odotellessa ja ruokailun aikana. 
Pieni, lämmin ravintola, paljon ihmisiä ja kerrasto päällä aiheutti aikamoisen tuskan kuumuudesta.
Hädintuskin kestin sitä ennen kun ruoka oli ohi ja pääsin ulos.

Pian tämän jälkeen ihmiset hajaantuivat eri suuntiin. Sosped lähti bussilla toimistolle, jolloin itse nostin kytkintä pyöräni kanssa kohti kotia.



Aftermath



Kävi ilmi, että tapahtuman idea oli kertoa sosiaalityöntekijöille, että on olemassa myös hyödyllisiä pelejä. Sen lisäksi esimerkkejä erilaisista hyötyohjelmista haluttiin tuoda heille esiin, joita he voisivat hyötykäyttää omassa työssään, ja heidän asiakkaidensa kanssa.

Olin oikein tyytyväinen päivästä. Pääsin olemaan enemmän hyödyksi kun luulinkaan, minulla oli kivaa ja nettosin kaksi ilmaislippua elokuviin. 
Voiko päivä mennä paremmin? 

torstai 26. huhtikuuta 2018

Kuudes bootcamp



Täällä taas!

Tein hauskan pienen huomion edellisellä viikolla.
Olin tyttöystäväni kanssa tapaamisessa hänen sosiaalityöntekijän ja hänen avustajansa kanssa.
Kerroin tälle sosiaalityöntekijälle vertaisuudestani. Hän kertoi nähneensä siitä mainoksen.
Niin ne uutiset leviävät!
Ei siinä, olen itsekin kertonut monille vertaisuudestani ja jakanut kiinnostuneille blogini linkkiä 😋

Olin taas ensimmäisenä paikalla, bootcamp-päivänä. Pääsin tietokonehuoneeseen ja aloin käynnistellä tietokonettani odotellessani päivän ainoaa työntekijää saapuvaksi. Otin myös pari kuvaa lisää blogikirjoituksieni ratoiksi.

Yksi osallistujista oli mukana työntekijän kanssa tänne saapuessa. Hänkin oli aikaisessa!
Luokassa hän kertoi löytäneensä töitä.
Mukavaa nähdä, että suunnitelmia löytyy!

Päivän ensimmäiseksi paikallesaapunut osallistuja alkoi täyttää alkukyselylomaketta odotellessa päivän alkua, sillä hän ei ollut paikalla silloin kun me muut täytimme sen. 
Kaksi muuta osallistujaa saapuivat paikalle ennen päivän aloitusta.
Meitä oli oikein kolme paikalla tällä kertaa!



Bootcamp 6/10 - Arki



Tietokoneluokkamme
Alkuun siirryimme yläkertaan, ryhmätiloihin. Siellä lähdimme läpikäymään fiiliskierrosta. Yksi oli vähän kipeänä.

Työntekijä kertoi keskiviikkona alkavasta keskusteluryhmästä (nimeksi tuli Control). Keskusteluryhmään sai osallistua halutessaan.




Työntekijä kertoi meidän toisesta työntekijästämme, joka ei ollut kanssamme paikalla sinä päivänä, sillä hän oli Saksassa konferenssissa, missä keskusteltiin pelihäiriöstä ja sen luomisesta käsitteenä.
Siitä heräsi joukossamme yleistä keskustelua pelaamisesta ongelmana.

Oli keskustelua nukkumisesta. Puhuimme pitkistä valvomisputkista. Yhden osallistujan kokemus oli parin päivän peliputki kaverin kanssa. Toisen osallistujan kokemus oli peräti 70 tuntia valveillaoloaikaa putkeen!

Kerroin omasta viikostani omalla fiilisvuorolla. Puhuin, miten piristi mennä viikonloppuna Jyväskylään erääseen "irkkimiittiin" ja tulla vasta seuraavana päivänä takaisin kotiin. Kerroin myös kiireisestä maanantai-päivästä töissä. 

Minua pyydettiin kertomaan lisää geokätköilystä.
Osallistujille aihe oli kuitenkin jo tuttu, joten kerroin sitten lyhyesti olinpaikkamme lähimmistä kätköistä.
Yksi osallistuja ehdotti virtuaalilasi-arcade - paikkaa päivälle, jolloin tehdään kaikkea kivaa yhdessä. 
Mietimme, jos kokeilisimme kumpaakin aktiviteettia. Spekuloimme, ehdimmekö tekemään yhden päivän aikana sekä VR:n että geokätkön.



Siirryimme päivän aiheeseen. Meille jaettiin mielenterveysmonisteet. Alkuun pohdimme niitä itsenäisesti. Myöhemmin keskustelimme kahden hengen tiimissä monisteen kysymyksistä.
Pienen tauon jälkeen keskustelimme kaikki yhdessä monisteen kysymyksistä.



Rupesin läpikäymään kysymyksiä läpi niin perusteellisesti, ettei tiimiläiseni ehtinyt saada suunvuoroa 😅
Työntekijä kysyi, voiko ottaa yhden osa-alueen pois ilman, että se horjuttaa elämää ylipäätään.
Keskustelun päätteeksi siirryimme takaisin tietokoneluokkamme.

Vanha ongelma nosti nopeasti päätään. Emme keksineet yhteistä pelattavaa. Emme löytäneet peliä, johon kaikki halusivat osallistua. Hetken yhteisen pohdinnan jälkeen päädyin kaivamaan Aliaksen esiin, jonka olin tuonut mukanani ja selitin sanoja ääneen yleisesti vuorotellen työntekijän kanssa sillä aikaa, kun jompikumpi meistä plus yksi osallistujista arvaili.

Työntekijän piti lähteä puolisen tuntia aikaisemmin menoihin, joten lopetimme aikaisemmin.
Se sopi minulle, sillä itselläni oli myös menoa, jonka takia minunkin täytyi lähteä aikaisemmin liikkeelle.



Jälkipuinti



Ikäviä nämä tilanteet, missä emme keksi yhteistä tekemistä. Tulee fiilis, ettei pysty käyttämään aikaa tehokkaasti hyödyksi.
Päätin koittaa korjata pelinluontiongelman pois alta ensikerralla puhumalla ihmisten kanssa, jotka hallinnoivat tietokoneluokan tietokoneita. Jos saamme ratkaistuksi tämän ongelman, voimme jatkossa luoda pelejä, joihin me muut voimme liittyä mukaan.
Tämä helpottaisi yhdessäpelaamista.

Ennen kuin tiemme erkanivat sinä päivänä, työntekijä otti puheeksi kanssani henkilökohtaisesti, että mietitään myöhemmin yhdessä lisää pelejä, jotka voisimme ottaa mukaan pelikertoihimme.
Rupesin heti ideoimaan vaihtoehtoja, joita kirjoittelin Discordin välityksellä hänelle.

Innokkaana ja "virkaintoisena" vertaisena minua harmitti aikaisempi lopetus päivälle, vaikka kahdella ihmisellä olikin menoa.

Kerrat alkaa loppua kesken.
Ensiviikolla on vappu, jonka takia yhteistä istuntoamme lykätään viikolla.
Jos jotakin hyvää pitää siitä keksiä, niin onpahan enemmän aikaa viimeistellä tämä blogikirjoitus ja kirjoittaa kirjoitus tulevasta perjantain Sossusta Gameriksi -tapahtumasta.

Palataan sorvin äärelle taas!

torstai 19. huhtikuuta 2018

Viides bootcamp

Heippatirallaa!

Unohdin viimeksi kirjoittaa, että meidän vertaisten Discord-kanavalla oli yksi Sospedin työntekijöistä kirjoittanut viimeviikon keskiviikkona ja aktivoinut jyväskyläläisiä vertaisia.
Jyväskylässä olisi kuulemma alkamassa toinen Bootcamp syksyllä.
Yksi vertainen ilmoitti olevansa kiinnostunut.
Tämä on hyvä uutinen. Toimintamme kasvaa, eikä minun tarvitse olla ainoa aktiivinen vertainen enää 😊
Kun keskustelin asiasta lisää tänään Maunulantalolla kahden työntekijän kanssa, he sanoivat, että Jyväskylä on itseasiassa kaikista epävarmoin bootcamp-vaihtoehto kolmesta tulevasta pisteestä. Silloin sain kuulla, että myös Tampereelle ja Kuopioon on suunnitteilla Bootcampit - sopimukset Tampereelle ja Kuopioon on itseasiassa jo luotu.


Kuva Maunulantalon sisältä. Yksi oikeista ovista vie tietokoneluokkaan

Olin turhan ajoissa tänään paikalla. Muutaman minuutin odotellessani työntekijöitä saapuviksi pyörähdin tilassa, joka vei pieneen tietokoneluokkamme (oven takana, omassa huoneessaan) ja otin sieltä kuvan.







Yksi työntekijöistä näytti minulle kysymykset, joihin vastaisin ensiviikon perjantaina tapahtuvassa Sossusta Gameriksi -tapahtumassa, johon osallistun (minua pyydettiin osallistumaan).
Ne olivat helppoja - ne koski asioita, joita olin vertaisena tehnyt ja kokenut.
Tässä kysymykset.





Bootcamp 5/10 - Uni, unen tarve




Asensin Factorion käyttämälleni tietokoneelle. Olin pelannut Factoriota muutaman päivän ja ajattelin pelailla vähäsen myös Bootcampissä.

Vain yksi osallistuja pääsi paikalle tänään. Flunssaa oli näemmä taas liikenteessä. Osallistuja saapui paikalle hyvissä ajoin - jo ennen päivän aloitusta.
Hänkin asensi Factorion, sillä hän omisti sen myös.

Keskustelimme erilaisista asioista, mitä voisimme tehdä kahdeksannella kerralla.
Itse ehdotin geokätköilyä, muistutin edellisestä viikosta elokuvakeskusteluja, ja mainistin myös Pokémon Go -tyyppiset pelit.
Kysyin, mitä ihmiset tiesi geokätköilystä. Jotkut oli kuulleet jotakin. Kerroin heille lisää geokätköilystä, kun itselläni oli siitä hieman kokemusta.
Työntekijä ehdotti minua ottamaan selvää mahdollisesta geokätköstä lähiseuduilta.
(halutessa voi lukaista täältä lisäinfoa geokätköilystä)

Seuraavaksi kävimme läpi keskeisiä kuulumisia.
Itselläni aamuvuoron takia tänään on väsyttänyt kovasti, vaikka ennen yhdeksää olinkin sängyssä edeltävänä päivänä. Työntekijätkin olivat nukkuneet huonosti viimeyönä.
Tästä keskustelusta pääsimme päivän aiheeseen: uneen.



Moniste, kysymyksineen ja vastauksineen

Keskustelimme ryhmissä (kaksi kahden hengen ryhmää) uneen liittyvistä asioista, joita työntekijän jakama moniste kyseli, ja kirjasimme vastauksia ylös. Kun se oli valmista, keskustelimme kaikki yhdessä ajatuksistamme.

Minulle tuotti vähän hankaluuksia luoda muistiinpanoja päivästämme. Tietokoneella muistiinpanojen naputus samalla kun ryhmätilanne on päällä tuntui hieman "väärältä" tai muita häiritsevältä.
Minulla on huono muisti, niin tuntuu helpolta ja luonnolliselta kirjata kaikki ylös niin nopeasti kuin vain mahdollista.
Työntekijöitä tämä ei haitannut.






Keskusteluiden aikana opin, että yksi vertaisemme aloittaa ensiviikon keskiviikkona Sospedin omissa tiloissa (Helsinki, Vallila) perinteisen keskustelutukiryhmän ihmisille, jotka haluavat vähentää tai lopettaa pelaamisen.
Eli kohta meitä olisi kaksi vertaista liikenteessä, ja myöhemmin aktivoituisivat myös kolme muuta pistettä pohjoisempana.
Pienillä harppauksillahan se maailma valloitetaan 👑

Kun päivän teema oli ohi, pelasin osallistujan kanssa Factoriota. Työntekijät katselivat hetken, millainen peli oli kyseessä.
(Halutessa voi klikata tästä YouTube-videon auki, joka esittelee pelaamaamme peliä)
Pelasimme kahdestaan satunnaisessa serverissä, kun emme voineet itse pelata omien tietokoneidemme välillä suorassa yhteydessä.
Peli sujui hyvin - siihen asti, kunnes muita pelaajia alkoi ilmestyä paikalle. Koska serveri ei ollut suljettu, muitakin pelaajia pääsi sinne. Pian meidän osallistuja ahdistui hieman, kun jokainen muista pelaajista alkoi tehdä jotakin omaa pelissä, vesittäen meidän suunnitelmamme.
Poistuimme pelistä päivän lähestyessä päätöstä, kun meitä oli seitsemän yhteensä - me kaksi ja viisi tuntematonta pelaajaa.

Viimeisellä vartilla saimme kotitehtäväksi monisteen ajankäyttöympyrästä. Täyttäisimme siihen tunnin tarkkuudella perinteisen päivämme kulun.

Minulla oli Alias ja kortit mukana tälläkin kertaa, mutta niille ei tullut tänään käyttöä.

Ennen kun poistuimme, kävimme vielä Metron kymmenen kysymystä läpi ja juttelimme hetken mitä sattui.
Latasin geokätköohjelman puhelimeen samoilla hetkillä ja huomasin iloksi, että lähellämme oli geokätköjä.
Huippua! 🙌




Jälkipuinti



Tylsänä toistan taas itseäni toteamalla, että päivä oli jees, jossei lasketa väsymystä.
Tulin olleeksi jonkun aikaa unikeskusteluista "virransäästötilassa" - istuen ja tuijottaen lattiaan. Ei ole kivaa olla liikenteessä niin vähillä unilla.

Kysyin palautetta jälleen kerran vertaisuudestani työntekijöiltä, kun poistuimme bussipysäkeille. Vastaus oli pelkkää peukkua 😌

Odotan mielenkiinnolla ensiviikolla tulevaa tapahtumaa, missä minulta tiedusteltaisiin "työstäni".
Tästä asiasta oli aiemminkin puhetta, mutta koska muistin vasta nyt kirjoittaa asiasta, enkä muista, milloin siitä alunperin puhuttiin...olkoon tämä ensimmäinen maininta.

Olen ruvennut pohtimaan, järjestetäänkö tällä alueella uutta Bootcamppiä, kun tämä nykyinen loppuu. Oletan, että homma jatkuisi eri ryhmän kanssa.
Mitenköhän pitkän ajan jälkeen?
Pitää kysyä työntekijöiltä 😉

torstai 12. huhtikuuta 2018

Neljäs Bootcamp


Koska en päässyt kipeän jalan kanssa ajoissa lääkärin vastaanotolle viimeviikolla, olisin päässyt vain tunniksi maksimissaan edelliseen bootcamp-päivään. Yksi työntekijöistä tuumi, ettei minun kannattanut tulla paikalle vain yhden tunnin takia.
Sääli. Ei ollut yhtään kivaa missata istuntoa. Harmittaa vieläkin 🙁

Tämän päivän bootcamp oli ensimmäinen työpäivän aikana tapahtuva bootcamp. Kaikki aiemmat päivät olin sairaslomalla jalan takia.
Koska minulla oli iltavuoro, menin töihin bootcampin jälkeen.




Bootcamp 4/10 - Digipelielämänjana




Yksi Maunulantalon sisäänkäynneistä

Pelasin Osua ennen päivän aloitusta. Esittelin pelin myös päivän ainoalle työntekijälle ja opetin hänelle pelin alkeet. Hän soitti yhden helpon kappaleen lisähelpotusmodeilla ja sai yllättävän hyvän lopputuloksen.







Tästä klikkaamalla pääset näkemään YouTube-videon kaikista Osu!:n pelityyleistä (yleisin ja tunnetuin on ylävasen pelityyli, Osu) 🎵

Kun päivä alkoi osallistujineen päivineen, siirryimme Maunulantalon yläkertaan, johonkin ryhmätilaan. Siellä kävimme alkuun kuulumiset läpi.
Kerroin, miten minua harmitti edelleen, kun missasin aikaisemman päivän (harvoin missaan menojani ja olen tunnollinen ihminen). Yksi osallistujista oli pelannut myöhään yöhön ja toivoi saavansa nukkumaanmenoajat jälleen hallintaan. Toinen oli viihdyttänyt itseään pelaamalla aktiivisesti päivittäin.
Työntekijä kertoi myös omista kuulumisistaan ja viikonlopustaan, reissusta johonkin Sipoon luontoalueelle. Keskustelu ohjautui siitä Kanadan karhuihin ja muuntui edelleen Vamokseen.

Työntekijä kertoi alkukyselylomakkeesta. Sen täyttö veisi puolisen tuntia ja olisi vapaaehtoinen, mutta palkinnoksi sai elokuvalipun, mikäli täytti sen. Jokainen - minä mukaanlukien - täytti sen.
Lomake kysyi täyttäjältään mm. mitä hän pelaa, kuinka paljon, miten hän voi (fyysinen vointi, tunnevointi, yksinäisyys jne).
Itse totesin vain aluksi täytellessäni, että kaikki oli ihan OK. En pelannut liikaa ja vointini oli muutenkin hyvä. Loppuvaiheessa kuitenkin rupesin epäilemään, olinko sittenkään täysin tyytyväinen kaikkeen siihen, mitä minulla oli ja miten näin asiat ja koin elämäni sillä hetkellä. Rupesin pohtimaan, saisinko elämästäni enemmän irti, jossen yrittäisi imeä kaikkea palautumista ja viihdettä tietokoneesta ja peleistä - pitäisikö tehdä muitakin juttuja kotona (esim. lukea enemmän kirjoja) tai jopa viettää aikaa myös kodin ulkopuolella (uiminen, kiipeily, kävely tms), että elämästä saisi enemmän irti.

Lomakkeet täytettyämme keskustelimme elokuvista ja lippujen käytöstä. Työntekijä sanoi, että yksi vaihtoehto on että lähdemme kaikki yhdessä elokuviin. 
Ilmaisin ääneen, että jos kerta saamme yhden lipun lomakkeen täytöstä tänään ja yhden lipun saman lomakkeen täytöstä ryhmäkertojen lopuksi, minulla on kaksi lippua ja voisin käyttää ne emännän kanssa. Tähän työntekijä totesi että kun olen vertaisena paikalla, niin saan palkinnoksi ensimmäisestä täyttökerrasta kaksi lippua, että pääsisimme yhdessä leffaan emännän kanssa myöhemmin. Otin vastaan nämä kaksi lippua sillä ehdolla, ettei se ollut liikaa vaadittu 😅

Seuraavaksi vuorossa oli digipelitarina elämänjanana.



Oma digipelitarinani viivana, vasemmalta oikealle:
Syntymä - 9v, DOOM, Rallipelilevyke, Pelaaminen on siistiä! - 11v, NoX - 15v, Runescape? - 18v, Terraria, Morrowind - 26v, Välillä vähän liian vähän vapaa-aikaa kodin ulkopuolella








Ideana oli kirjoittaa viivalle eri tapahtumia elämästä, eri pelejä elämän eri vaiheissa ja erilaisia fiiliksiä (hyviä ja huonoja) pelaamiseen liittyen.







Huomasin aikajanaa tehdessäni, että oli vaikeaa muistella omaa elämäänsä; minkäikäisena pelasin mitä, ja mitkä pelit olivat keskeisessä roolissa minkä elämäntilanteen varrella.
Aikajanojen valmistuessa kävimme ne läpi. Keskustelimme pelaamistamme peleistä. Keskustelimme, mitä niistä sai ja mitä niille menetti.
Keskusteluissa kävi ilmi, että peleistä saa mm. taitoja englannin kieleen, sosiaalisia taitoja, filosofi-, optimointi- ja strategiataitoja.
Haittoina on mm. passivoituminen ja kunnon huonontuminen.

Loppupäivästä siirryimme pelaamaan Magic: The Gathering:iä (MTG:tä). Toin neljä korttipakkaa mukaan Maunulantalolle tätä tarkoitusta varten.
Risto oli vastakkaisena tiiminä minua vasten, sillä hänellä oli minun lisäksi eniten kokemusta, kun kahdella osallistujalla ei ollut juurikaan kokemusta pelistä aikaisemmin.
Minulla oli alussa hyvä käsi, mutta loppua kohden onneni hupeni. Sain enimmäkseen maita (manakortteja). Sen lisäksi lomakkeiden täyttö jumitti pääni, enkä päässyt taktikoimaan, joten annoin ohjat tiimiläiselleni.
Aika loppui kesken pelin, kun ihmisillä alkoi olla kiire bussiin. Vastakkaisilla oli enemmän elämäpisteitä (ja kortteja pöydässä), joten puristin tiimiläisen kanssa voittajien kättä.

Kun kortit oli pakattu, päivä päättyi ja poistuimme eri teille.





Aftermath (Jälkipuinti)




En tiedä juuri mitään kyseisestä nuoritalosta/nuorisotiloista, joka Maunulantalo periatteessa on rakennuksena.
En liiku muissa tiloissa - lähinnä pysyttelen ryhmän kanssa yhdessä kahdesta huoneesta.
Silloin tällöin kuulen englannin kieltä puhuttavan aika paljon. Se hämmentää hieman, mutta on kiva juttu. Olen iloinen, että eri kansalaisten pikkuihmiset pääsevät viettämään kivaa aikaa yhdessä kavereiden kanssa samalla harrastaen erilaisia juttuja Maunulantalolla 😋

Täytin kotona lomakkeen elokuun virkistäytymisviikkoa varten.
Kyseinen lomake oli vähintään yhtä paha kuin KELA-hakemusten tenttaamiset, mikä hämmensi kovasti. Tuntui hassulta antaa palkkatulotietoja jne sellaista tarkoitusta varten.

Seuraavan viikon DPR-miitti onkin jo viides. Patikoimme silloin polkumme keskivaiheeseen.
Aika on kulkenut tosiaan eteenpäin. Olen viihtynyt edelleen vertaisen roolissa, vaikka kahden osallistujan kokoonpanolla ryhmätoiminta tuntuukin vähän "puutteelliselta".
Toivottavasti osallistujat ovat tähän mennessä hyötyneet työpanostuksestamme edes jotenkin päin 😊


Ei kai tässä kun ensiviikkoa odottamaan.

lauantai 31. maaliskuuta 2018

Toinen Bootcamp-päivä


Näin alkuun: pahoittelut tylsistä otsikoista 😅

Hyppäsin taas bussiin, joka otti nokkansa kohti Maunulantaloa.
Tuota äänekästä ilonpesää, jossa nuorison edustajat mekkaloivat ja pitivät yhteistä hauskaa.
Takaisin tietokoneilla varustettuun huoneeseen, osallistujien ja työntekijöiden sekaan, käynnistelemään toista bootcamp-päivää kirkkaan auringon alla.




Bootcamp 2/10 - Hyvinvointi



Peukkuhymiö!

Ennen päivän aloitusta loin Spospedin sähköpostia hyväksikäyttäen esimerkkikäyttäjätilin Habiticaan. Pääsin pitämään siitä pienen esitelmän osallistujille.
Yksi työntekijä pyysi minua myös kaivamaan Minecraftille jonkun tyhjän serverin valmiiksi meidän käyttöön.







Yksi työntekijä kertoi minulle "vertaisten palkinnosta" - jostakin hotellista Varkaudessa, missä saisi lepäillä viikon ajan. Siellä olisi ohjattua toimintaa, kuntosali ja allasosasto nyt ainakin, sekä kolme ruokaa päivässä.
Lysti olisi 10€/pv, jos siihen saa haettua tukea (kalliimpi ilman). Myös matkoihin voi hakea tukea.
Yksi työntekijä selvittää, voiko sinne tuoda kumppanin.
Yksin saattaisi olla mälsää lähteä, mutta emännän kanssa siellä voisi viihtyä ilman muuta.

Alkuun kävimme läpi kuulumiset. Kerroimme, mikä fiilis tälle päivälle oli ja mikä fiilis oli jäänyt aiemmalta kerralta.
Kaikki näkemykset olivat positiivisia.

---

Ennen päivän yhteispelejä pidin esitelmän Habiticasta.
Habitica on tehtävälista, joka on pitkälle peleistetty. Toisinsanottuna pelaat roolipeliä tekemällä arkisia tehtäviä, jotka luot oman tarpeen ja mielenkiinnon mukaan palveluun. Se auttaa joitakin ihmisiä suunnattomasti esim. uusien rutiinien luomisissa ja vaikeista tehtävistä suoriutumisessa.
Kyseiselle systeemille on ominaista kokemuspisteet ja tasot, kultakolikot (joilla ostaa tarvikkeita, käyttötavaraa ja jota kuluttaa itsetehtyihin palkintoihin), pelihahmosi varusteet, lemmikit, yhdessäpelaaminen party-systeemin kautta, partyssä toimivat questit ja boss-taistelut, killat ja haasteet.
(Haluan jakaa erään mainion esittelyvideon Habiticasta. Siinä näkyy Habitica vähän vanhempana versiona - se näyttää nykyään erilaiselta, mutta konsepti on aikalailla sama)
Esittelyn jälkeen keskustelimme yleisesti rutiinien luomisista ja vaikeista tehtävistä. Osallistujat vaikuttivat jokseenkin kiinnostuneilta ja ajattelivat kokeilla tuota ilmaista palvelua. Mikäli osallistujat alkavat tosissaan käyttää Habiticaa, voisimme tehdä yhteisen partyn ja pelata sitäkautta yhdessä kyseisessä palvelussa.

Seuraavaksi aloimme pelaamaan.
Path of Exile oli asennettuna meille valmiiksi. Koitimme käynnistellä niitä, mutta niissä oli häikkää (heti alkuvideon jälkeen peli romahti [crash] työpöydälle).
Steamin kautta ne saatiin käynnistymään kunnolla.
Loimme omat hahmot ja pelasimme niillä hetken ajan. Yksi osallistujista ei jaksanut pelata sitä, kun hän oli joutunut luomaan niin usein uusia hahmoja, että maku oli mennyt siitä (piti luoda uusi hahmo, kun kokeilimme eri pelityyliserveriä [league]).

Ehkä tunti peliajan alun jälkeen tuli ongelma vastaan.
Emme keksineet yhteistä peliä, mitä pelata. Toista kiinnosti eri asennettu peli kuin toista, joten oli vaikeaa muodostaa koko ryhmän moninpeliä.
Sen lisäksi kaikki pelit olivat Steamissa, joten kaikkien osallistujien olisi pitänyt lisätä toisensa kavereiksi, että olisivat päässeet pelaamaan yhdessä helpommin ja nopeammin.
Siinä rupesi itseltäkin loppumaan ideat ja vitsit kesken.

Jossakin vaiheessa päivää kysyin, olisiko se tyhmä idea, mikäli tekisimme chattiin ryhmän, missä voisimme keskustella myös ryhmäajan ulkopuolella.
Yllätyin sen kannatuksesta.
Työntekijät lupasivat tehdä sen tälläviikolla.

Siirryimme vaikeuksien takia vähän aikaisemmin päivän tehtävänantoon: Digipelaamisen nelikenttään.



Kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa.

Kun aloimme kertomaan, mitä olimme kirjoitelleet ylös (kukin sai sanoa mitä halusi, ei tarvinnut jakaa jos oli liian henkilökohtaisia asioita), puhuin siitä, miten itselläni oli niin helppo jäädä vaan kotiin koko viikonlopuksi raskaan työviikon jälkeen, kun on omaksunut perusolettamuksena rentoutumisen ja paikallaanolon palauttavan voimia valmistautuessani seuraavaan työviikkoon. Ja koska jään oletuksena kotiin joka viikonloppu ja yleensä koko viikonlopun, ja kotona on tietokone, niin tulee sitten helposti oltua vain tietokoneella.



Yksi osallistujista kertoi, että ihminen ei ole akku, joka latautuu olemalla paikallaan. Hän sanoi, että ihminen on enemmänkin dynaamo; kun teet jotakin kivaa viikonloppuna, saat siitä virtaa.
Yksi työntekijöistä ehdotti, että pyhittäisin yhden päivän viikonlopusta jollekin menemiselle ja tekemiselle ja muuten rentoutuisin kotona.

Yksi osallistujista tähtäsi päivärytmin korjaamiseen, ja toinen tähtäsi säännöllisiin käynteihin luonamme Maunulantalolla.

Päivän päätteeksi otimme Metrosta kymmenen kysymystä (klassikko, jo Vamoksesta tuttu [oma kiinnostukseni 10 kysymykseen on aika alhainen, kun en omaa tietämystä kovinkaan monesta aihepiiristä. Trivial pursuit -pelit ovat kanssa tuskaa 😅]). Kysymysten pohjalta käynnistyi aktiivista keskustelua eri aiheista.





Aftermath (Jälkipuinti)




Minulla oli päivästä jälleen syyllinen olo.
Tunsin, etten ollut taaskaan tarpeeksi vertainen. Minulla jäi fiilis, että hölisen liikaa ja että...miten saisin sen puettua sanoiksi...en tiedä, olisin jotenkin liikaa osallistuja muiden joukossa ja liian vähän vertainen tai jotakin. Etten keskittyisi tarpeeksi omaan rooliini.
Tai jotain.
Olen varma, että ylireagoin jälleen kerran tähän asiaan...kait minä pelkään, etten suoriudu tarpeeksi hyvin, etten anna kaikkea itsestäni ulos...etten saa valjastettua kaikkea potentiaalia itsessäni, tuoda kaikkea hyvää ympärilläoleville ihmisille.
Pistin taas yhdelle työntekijälle viestiä jälkeenpäin ja kysyin, menikö suoritus hyvin 😄

Keskustelin yhden työntekijän kanssa muista vertaisista, jotka olivat olleet kanssani koulutuksessa aikoinaan. Kävi ilmi, että olin ensimmäinen vertainen, joka pääsi niinsanotusti työpisteelle hankkimaan kokemusta tästä kaikesta.
Tämä tuntui jotenkin hurjalta ja hämmentävältä. Olisin voinut luulla, että vähintään pari kolme olisivat olleet liikenteessä kanssani samoihin aikoihin.
Minä, ensimmäisenä digipelivertaisena maailmassa...huhhuh.
Scary being the Chosen One!
Kait jonkun täytyy tehdä aina aloite uusissa jutuissa 😳

Päivä meni kuitenkin mainiosti, ellei oteta huomioon tuota ongelmaa yhteispelien kanssa.
Ensikerraksi ruvetaan pohtimaan jo muitakin pelejä tietokonepelien lisäksi. Yksi työntekijä ehdotti, että ottaisin mukaan Magic: The Gathering -pakat, jotka omistan (minulla on niitä neljä), jos saisimme niilläkin jotakin peliä aikaiseksi.

---

Myöhemmin, samana päivänä, ilta-aikaan, pohdin kotona tiskikonetta tyhjentäessäni, miten voisin olla mahdollisesti kiinnostunut jatkamaan bootcamppäilyä jopa senkin jälkeen, kun olemme valmiit ensimmäisen ryhmän kanssa.
Ainakin, jos tämä touhu pysyy yhtä mielenkiintoisena koko taipaleen ajan.
Mietin asiaa niinkin pitkälle, että voisin jopa vaihtaa ammatinkuvaani ja tehdä tällaisia juttuja työkseni, mikäli nämä kymmenen kertaa ensimmäisen ryhmän kanssa tuntuvat hyvältä jälkikäteen.
Tämä homma kun tuntuu ehkä vähän kivemmalta kun kaikki työt ja työkokeilut, joita olen tähän asti tehnyt, vaikka vapaaehtoistyössä tämän asian saralla olenkin.

Ensiviikkoon!


tiistai 27. maaliskuuta 2018

Ensimmäinen Bootcamp-päivä


Silloin koitti päivä, jonka takia olin (niin kovasti) treenannut! Pääsin uunituoreena vertaisena osallistumaan ensimmäistä kertaa ryhmään.



Päivän kulku



Matkalla Maunulantalolle


Yhden kanssapelaajan ulko-oven äärelle aseteltuna tervetuloa-kylttejä

Olin onnistunut satuttamaan jalkani neljä päivää aikaisemmin, joten matkan jalankulku-osuus oli hitaampi ja hieman vaivalloisempi kuin mitä yleensä.

Olisin tullut mieluiten pyörällä, mutta matka Perkkaasta Kiloon töihin, siitä Maunulantalolle Maunulaan ja sieltä takaisin kotiin Perkkaaseen olisi ollut ylivoimainen matka, vaikka jalka olisi ollutkin ehjänä.

Sain sairaslomaa muutenkin tälle ja edelliselle päivälle, niin menin bussilla ja vähäisellä kävelyllä paikalle.

Risto ehdotti, että olen 15-30min ennen ryhmän alkua paikalla. Saavuin Maunulantalolle noin puolen aikaan ja kilautin varmistaakseni, että olisin oikeassa paikassa.
Risto tuli avaamaan oven ja ohjasi minut pieneen huoneeseen, jossa oli ehkä kymmenisen tietokonetta.
Siellä olimme pitämässä tämän päivän session.



Päivän aloitus - vaihe 1/2


Sitämukaa kun osallistujia tuli paikalle, annoimme heille pöytätietokoneen käyttöön. He kirjautuivat niillä sisään (heille annettiin käyttäjätunnus ja salasana) ja he saivat tutustua koneiden pelitarjontaan.
Tietokoneiden työpöytäasetelma oli hyvin pelaamispainotteisen näköinen. Se oli siistin näköistä ja kivaa vaihtelua, kun oma tietokoneeni kotona ei omannut "heavy gamerin" lookkia.
Tornit näyttivät normaaleilta.
Oli jotakin puhetta, että huoneessa olleet tietokoneet tullaan uusimaan jossain vaiheessa.

Kahdella osallistujalla oli oma tukihenkilö mukana matkassa. Hymyilin, kun sain kuulla, että heillä ei ollut juurikaan tietoa, mitä pelaaminen on.
Pääsimme vähän näyttämään heille mallia ;)

Yksi osallistujista ei ollut koskenut tietokoneisiin pitkään aikaan. Hän oli konsolipelaaja henkeen ja vereen. Hän oli kuitenkin avoinna mielin pelaamassa tänään kanssamme tietokoneilla.

Osalle osallistuneesta tietyt pelit olivatkin jo tuttuja, jotka oli asennettu tietokoneille ennestään.
Yksi osallistuja oli asentamassa Path of Exileä tietokoneelle. Kyseinen peli oli myöhemmin yksi ehdotetuista yhdessä pelattavista peleistä, joka asennettaisiin tietokoneille tulevaisuudessa.

---

Kun kello löi 13, meillä oli yhteensä neljä osallistujaa paikalla. Viides osallistuja ei päässyt tulemaan paikalle.

Aloitimme nimi- ja fiiliskierroksella. Risto antoi pienen johdannon, mitä kaikkea kyseinen kierros käsittelee ja päästi minut ensimmäisenä ääneen. Kerroin nimeni ja sanoin, että oli kivaa päästä oppimaan jotakin uutta, vaikkakin kipeällä jalalla olin lähtenyt liikkeelle.
Kierroksen aikana kävi ilmi, että 2-3 osallistujaa jännitti hieman. Tässä vaiheessa huomasin itse, ettei minua jännittänyt lainkaan.

Kun kierros oli ohi, Risto antoi jokaiselle osallistujalle monisteen ryhmän toimintarungosta, luki ääneen ja kertoi tarkentavasti, mitä kaikkea runko sisälsi.
Muut tutkivat samalla paperia tarkemmin.

Otin kuvan monisteesta:




Seuraavaksi käytiin kolmen ryhmiin ja keskusteltiin yhdessä peleistä, joita voisimme hankkia, asentaa ja pelata yhdessä.
Ideana oli löytää nimenomaan moninpeliä tukevia pelejä, joissa voi pelata jopa kymmenen pelaajan voimalla tai ylikin.
Ehdotuksia sateli alle kymmenen pelin määrästä.



Yhdessä pelaaminen - vaihe 2/2



Valitsimme pelin, jota pelaisimme yhdessä. Muutaman eri pelin pohdinnan jälkeen valitsimme Minecraftin.

Emme lähteneet oman serverin tekoon, joten lähdin etsimään tyhjiä servereitä Googlen kautta.
About viidessä minuutissa löysin yhden, jonka osoitteen otin ylös. Kävin kiertelemässä ja kirjoittamassa muutamille osoitteen heidän peli-ikkunaan, nopeuttaen näin peliinpääsyprosessia.

Meillä oli hauskaa heti alkuun.
Huutelin välillä neuvoja - lähinnä osallistuneiden tukihenkilöille - mitä kaikkea he voisivat tehdä siinä pelissä, ettei menisi vaan ympyrän pyörimiseksi.

Joku satunnainen pelaaja liittyi peliimme mukaan jossakin vaiheessa pelisessiosta. Hän oli englanninkielinen. Selitin tilanteen. Hän ihmetteli pelaajien pelinimimerkkien samankaltaisuutta (se johtui pelitalon käyttäjätiliasetuksista).
Kauaa hän ei viihtynyt seurassamme.

Jossakin vaiheessa Risto siirtyi yhden osallistujan kanssa Minecraftistä mm. Portaaliin, johonkin 2D-liaanijuoksupeliin ja lopulta johonkin streetfighter-peliin.
He pelasivat kahdestaan.

---

Kaksi tuntia meni nopeasti, vaikka loppu alkoi vähän hidastua kun nälkä alkoi voimistua.

Puoli tuntia ennen päivän päättymistä Risto aktivoi osallistujia vielä miettimään, minkälaisia tavotteita he haluaisivat asettaa ryhmäkäynneille. Miksi he kävisivät ryhmässä, ja missä asiassa he voisivat kehittyä sen avulla.

Otin siitäkin paperista - ja omista vastauksistani - kuvan:









































Konsolipelaajalla oli sujunut tietokoneella pelaaminen ihan hyvin, vaikka kokemus olikin kuulemma hitaampi konsoliohjaimella pelaamiseen verrattuna.

Ennen kun osallistujat lähtivät päivänjatkon viettoon, viimeinen tukihenkilö kertoi, miten avartava ja kiva kokemus oli pelata muiden kanssa yhdessä, ja miten hän innostui siitä.
Jee!
(suunnitelmani oli onnistunut)



Jälkipuinti



Poistuttuamme pelitilasta minulla heräsi kysymys.

Olinko liian vertainen? Vai olinko liian "ryhmäläinen"? Olin niin hurahtanut muiden kanssa pelaamiseen, että annoin aika vähän tilaa millekään muulle - esimerkiksi pohdinnoille, että mitä kunnollinen vertainen tekisi eri tilanteissa pelisession aikana.

Kun puettuamme ja lähdettyämme ulos kysyin työntekijöiltämme tästä asiasta, he ylistivät minua. Olin kuulemma juuri sitä, mitä he kaipasivat. Minusta oli paljon hyötyä varsinkin sen Minecraft-serverin etsimistä varten.
He tykkäsivät myös siitä, miten ehdottelin tekemistä muille, jotka eivät olleet perillä peleistä, näin varmistaen, että kaikilla olisi kivaa.

(Mikä on serveri? Serveri on tietokone, jolla [tässä tapauksessa] Minecraft-ohjelma on päällä. Pelaajat ottavat tähän serveriin yhteyttä ja lähettävät pelitietojaan sille. Serveri jakaa saamansa datan muille pelaajille ja tätäkautta synkkaa [päivittää samat tiedot kaikkien pelaajien kesken] kaikkien pelaajien pelitilanteen, näin mahdollistaen yhdessäpelaamisen, moninpelin. Multiplayerin)

---

Kaikki meni loistavasti.
Kaikki pelkoni siitä, kiinnostaako minua tämä tarpeeksi, oli tiessään - jossei jo tänäaamuna, niin viimeistään päivän päätteeksi.

Viihdyin tuolla hyvin ja olen iloisesti jatkamassa hommaa taas ensiviikolla.